Saaga sai minut ajattelemaan Sapkowskin kotimaata Puolaa, varsinkin sen historiaa maailmansotien aikana. En ole missään nimissä perehtynyt syvemmälle maailmansotien historiaan paitsi sen mitä lukio ja suositut maailmansotiin sijoittuvat elokuvat ovat minua opettaneet. Nilfgaard on vastike Natsisaksalle ilman mitään epäilyksiä. Koko saagan aikana heidät kuvataan yksipuolisena pahuutena, mutta vaikka maailmanloppu kolkuttaa ovella niin pohjoisen Temerian kuningas Foltest yrittää laajentaa omaa valtakuntaansa kaappaamalla naapurivaltakuntien maita itselleen, vakuutelleen liittolaisilleen, että hänen etuudensa on yhtä kuin pohjoisen etu.
Puolallahan on ollut niin suurhulluuden voimafantasioita suur-Puolasta ennen maailmansotia ja nykyään he yrittävät selviytyä nykymaailman ahdingosta keinottelevalla niin Euroopan Uniota kuin Amerikkaa ja Kiinaa. Allianssit ovat lyhyt ikäisiä ja jokainen joutuu vain suojaamaan oman selustansa viis vailla mitä lähiliittolaisille käykään.
Rehellisyyden nimissä on pakko myötää, että hauskojen novellitarinoiden siirtyessä vakavaan saagaan oli aivan surkea lukukokemus aluksi. En voinut uskoa, kuinka kehnosti kirjoitettu saagan ensimmäinen osa Haltiaveri on. Miettikää hetki kirjan nimeä – Haltian verta - täyttäkää päänne mielikuvituksellanne mitä tuolla nimellä saatettaisiin viitata. Varmasti oletat saavasi tarinan liittyen haltioihin, mutta ehei, se onkin vain Ciri ja hänen…………. menkkaverensä……Voi helvetin kuustoista.
Itseasiassa Noituri maailman haltiat ovat perin mielenkiintoisia. He olivat vanhan maailman herrakansaa mutta omassa ylimielisyydessään antoivat kekseliäiden ihmisten kehittää parempia aseita, kehittää agrikulttuuriaan, jonka myötä pienistä klaaneista nousi kuningaskuntia, sekä ihmiset harrastivat niin paljon seksiä, että jokaista haltiaa kohden oli 20 ihmistä.
Nyt mustasilmäisistä haltioista on tullut toisen luokan kansalaisia ja nuoremmat haltia sukupolvet eivät voi sietää tätä vääryyttä. Niinpä nuoriso myy sielunsa Nilfgaardille ja rupeavat natsisaksan sissisotilaiksi, jotka piirtävät uuden oman kotimaansa rajat tulella ja verellä. Tästä haltiaverestä halusin lukea ja onneksi Scoi’ateleiksi kutsutut sissiryhmät esiintyvät saagassa vahvasti, sillä he ovat mielenkiintoinen ja uudenlainen katse haltioihin.
Esimerkiksi koko saagan aikana törmäämme Toruviel haltiaan. Nuori, kaunis scoi’atel päällikkö, joka vihaa ihmisiä ylitse muiden. Täysin motivoitunut tuottamaan kärsimystä ihmisille, joilla ei ole edes mitään tekemistä haltioiden nykyiseen tilaan, mutta historian verivelat velvoittavat neidon jatkamaan kaunaa. Saagan lopussa Toruviel saa kaiken verenvuodatuksensa jälkeen ansionsa mukaan ja voin jo nyt todeta, että hänen tarinansa loppu on yksi koko saagan kohokohtia. Sapkowski vain osaa luoda mielenkiintoisia hahmoja, jotka täyttävät mielikuvitukseni täyteen erilaisia roolipeli ideoita.
Noituri-saagan tapahtumat ja teemat
Kunhan vain selviydyt lukemaan läpi pitkäveteisen Haltianveren niin Sapkowski antaa anteeksipyyntönsä ja palkitsee lukijat aivan mahtavilla juonen käänteillä, tapahtumaketjuilla ja hahmohetkillä.
Halveksunnan Aika asettaa Geraltin kuningaskuntien vakoojasotaan ja näin mutapaskafantasiasta tuleekin vakoojien varjosota trilleri, koska Nilfgaardin imperialismi ei ole pelkästään militaristinen vaan he myös hyödyntävät valeuutisia, uskontoa sekä toisten rotujen vastakkain asettelua. Sotaa käydään niin myrkyin, tikarien kuin kauppasotien muodossa.
Rahvan osa ei ole helppoa ja sodat rupeavat viemään maajussit ahdinkoon. Talonpojat ovat rehtiä ja ahkeria maalaisia, jotka saavat palkaksi raskaita veroja aatelisilta. Ilmankos ketutus purkaantuu epäihmisiin ja muihin yhteiskunnan hylkiöihin. Talonpojat kun eivät mahda mitään aatelisten kusetuksiin. Geralt tutustuu herrasmiesmäiseen Djkstraan, joka ottaa Geraltin mukaan vakoojankelkkaansa samalla kun muut pohjoisen kuningaskuntien vakoojat yrittävät selvittää mitä Nilfgaard tietää Ciristä, mutta Geraltin ja Dikstran harmiksi heidän keskuudessaan on tupla-agentti.
Dijkstra on fiktionaalisen maailman siistein vakoojaa……. Heti Ylivertaisten Nick Furyn jälkeen tietenkin. Mitä saat, kun johdat pohjoisten kuningaskuntien mahtavinta vakoojatiimiä, sinulle on rajaton määrä resursseja ja sotilaita valmiina tappamaan ja kuolemaan isänmaan puolesta? Pohjoisen onneksi Dijkstra on äärioikeistolainen nationalisti, joka erottaa hänet käärmemaisesta Nick Furysta, joka ensimmäisellä mahdollisuudella myisi Pohjoiset kuningaskunnat, jos saisi Nilfgaardin alla elää vasalitilan kuninkaana.
Siinä on vain jotakin niin viileän tyylikästä hahmossa, joka on armottoman raaka mutta silti oikeudenmukainen ja uskollinen kotimaallensa. Dijkstra saa monta mahdollisuutta ja kiusausta väärinkäyttää valtaansa mutta ei koskaan altistu vallanhimoonsa vaan pysyy lojaalina sodan katkeraan loppuun saakka. Muistakaa mitä setä Ben aina totesi: Suurella voimalla tulee suuri vastuu, joka lopulta vetää sinua perseestä aikaisemmin tai myöhemmin.
Tulikaste-kirja taas vie Geraltin takaisin fantasian ääreen, mutta ylitse ankean kuran ja paskan sijaan nyt ollaan jo lähes korkeafantasiateemoissa. Geralt kokoaa itselleen hänen ikioman Mötley Crew -tiimin. Geralt on selvästi tiiminsä Konkari ja häntä neuvoo Regis, joka omaksuu viisaan Gandalf harmaan roolin porukassa. Regis on viisas ja vanha alkemisti, joka ymmärtää niin alamaailman peikkojen aivotoiminnoista kuin succubuksien siveettömyydestä. Regis myös kärsii omista addiktio-ongelmistaan, joita kirjat käsittelivät minusta hellävaraisesti, mutta valitettavasti Sapkowski kusee tämän homman saaganlopussa unohtamalla kokonaan Regiksen heikkoudet, huoh.
Tulikasteen porukkaa seikkailee läpi Noiturin nimetöntä maailmaa. Mielikuvitukseni täyttyy Peter Jacksonin luomasta Keski-maasta ja lukiessani Howard Shoren Taru Sormusten Herrasta-albumit soivat taustalla. Halveksunnan aika ja Tulikaste ovat Noituria parhaimmillaan ja koko saagan nousevat tähdet. Toimintakohtaukset ovat henkeäsalpaavia ja juonet mukaansatempaavia.
Kääpiöt ja Talousteemat
Aiheesta kukkaruukkuun, jos olet niin kuin minä ja nautit kääpiöiden tuomasta estetiikasta, oli kyseessä sitten Keskimaan, Warcraftin tai Dragon Agen kääpiöt – tulet löytämään Sapkowskin kääpiöiden erinomaisina lisäyksinä fantasiagenreen Nämä kääpiöt ovat vailla mitään epäilystä italialaisia ja niinpä kuvittelin heidät italialaisilla aksentilla. Nämä ahneet rahankerääjät ovat tämän maailman pankkiireja! Heidän pankkeja koristaa upeat marmoripatsaat ja turvamiehet käyttävät fasistipuolueesta tuttuja tapparoita. Pankkiirikääpiöt pukeutuvat upeisiin silkkeihin ja kuluttavat Toussantin parhaimpia viinejä.
Pankkiirien lisäksi Kääpiöt tekevät myös stereotypiaan osuvampia töitä kuten kaivostöitä, palkkasotilaan tai sepänhommia. En siis ole väittämässä näiden kääpiöiden olevan koko fantasiarodun päivitys, mutta siinä on jotain pirun hauskaa, että haltioista on tullut toisen luokan asukkaita, kun taas kääpiöt puristavat ihmiskuninkaiden palleja heidän mahtavien pankkiensa avulla.
Palataan takaisin aiemmin mainitsemaani ”Novingradin suteen”. Sapkowski selvästi tietää kokemuksiltaan ja viisaalta iältään, että natsit voittivat toisen maailmansodan. Siis anteeksi mitä? Etkö usko minuun? Avaa silmäsi ja katso ympärillesi, kuinka valtiot ovat kaappaamassa omat asukkaansa vangeikseen, kuinka valtion valuuttoja kuten euroa, dollaria tai yunia printataan kuin arvottomina vessanpapereina. Onneksi meillä on edes pieni porukka ekonomisteja, politiikkoja ja pankkeja, jotka haaveilevat päiviä, jolloin kulta takasi valtion velat. Noiturinkin maailmassa oltaisiin voitu välttyä Nilfgaardin väijytyksiltä, jos kulta standardia pidettäisiin yllä. Ehkä haltioiden ja velhojen olisi kannattanut loitsua Magicoineja tähän maailmaan?
Sapkowski onnistuu saagan lopussa jopa tuomaan inhimillisyyttä Nilfgaardin keisarille Emhyr Var Emreisille tuomalla esille Nilfgaardin sisäiset ongelmat. Nilfgaardin on ”pakko” valloittaa ja asuttaa uutta maata itselleen, koska maan kauppakillat haluavat laajentaa kauppamarkkinoitaan ja tuotantoaan. Ah globalisaation tuoma rikkaus vai mitä? Juuri nykymaailman ongelmien esille nostoa haluan fantasia- ja tähtitiedekirjoistani! Tarinat, joissa ei ole mustaa tai valkoista, vaan jotain sieltä harmaan välistä löytyvää draamaa. Yhteenveto.
Noituri-saaga on kokonaisuudessaan sujuvaa ja nopeatempoista tekstiä, jossa osataan hyvin aina viljellä juonen siemenet alussa ja lukija palkitaan lopussa hyvillä loppuhuipennuksella. Sodan eri puolet tuodaan lukijalle maatierosvoista eri ritarijoukkoihin kuin kirjeenlähettilään näkökulmasta. Erinomainen tapa rakentaa suurempi maailma sekä saada fantasianörtin mielikuvittelemaan omia seikkailujaan kyseiseen maailmaan. Saagan aikana kuningaskuntien historiat, tapahtumat kuin noiturien salaisuudet paljastuvat lukijoille tarinan edetessä.
Itseasiassa ainoa pettymys, jonka koin kirjoja lukiessani oli tiettyjen juonen paljastuksien tietäminen videopelien takia. Samalla kirjassa on huikea määrä mielenkiintoisia hahmoja, jotka eivät laisinkaan ilmesty videopeleissä vaan CD Projekt Red on tehnyt halvan miehen kopioita näistä hahmoista. Nyt viisaampana toivoisin, että CD projekt Red ei olisi edes vaivautunut luomaan halpoja kopioita vaan olisi tuonut esille kirjoista tutut hahmot peleihin, mutta en missään nimessä halua ampua pelejä alas. Pelit myös nostivat tietyt sivuhahmot paljon tärkeämpään rooliin videopeleissä ja siitä olen onnellinen.
Kokonaisuudessaan saaga on synkkä, pessimistinen ja lävitseen alakuloista luettavaa alusta loppuun. Kirjojen lukeminen kuuluisi olla hyvä keino paeta oman elämän ahdinkoa, mutta Geraltin itseinho, alakuloisuus ja onnettomuuksien tapahtumaketju oli rehellisesti sanottuna masentavaa. Lähes kaikki Geraltia lähestyvät henkilöt joko saivat surmansa Nilfgaardin toimesta tai muuten ennalta-aikaisen lopun. Harva hahmo näissä kirjoissa saa onnellisen lopun ilman mitään ikää pysyvää naarmua tai traumaa.
Silti se on aina mukavaa lukea, kuinka vastoin kaikkea läpikäymisiä, jokainen sankari on valmis nousemaan ja taistelemaan loppuun saakka paremman ja turvallisemman maailman puolesta. Näinhän se kummiskin menee. Eläydyt kirjan tapahtumiin ja samaistut sankareihin. Iloitset sankareiden voitoista ja suret tappioista. Sitä suurin osa lukemisen ilosta tulee…
Lopetetaan tämä video tällä erää ja viimeisessä videossa tulen puhumaan tuoreimmasta Noituri kirjasta sekä Witcher videopeleistä.