Tervehdys Kurwat!
Viedään tämä Noituri-sarja päätökseensä puhumalla uusimmasta Noituri kirjasta: Myrskykaudesta! Myrskykausi on Sapkowskin kunniallinen paluu Noiturin maailmaan 14 vuoden tauon jälkeen! Kirja julkaistiin Puolassa vuonna 2013 eli muutama vuosi sitten kahden ensimmäisen videopelin jälkeen. Suomennos kirjasta rantautui pohjan tähden alle vasta pari vuotta sitten.
Tuorein kirja ottaa selvästi vaikutteita Witcher videopeleistä, sillä Geralt käyttää taikuutta myrskykaudessa enemmän kuin koko saagan aikana. Myös hänen kuuluisat miekat ovat hänen selässään kannettavissa, kun taas aiemmin toinen miekka aina lepäsi Särjen satulalaukussa. Pelien myötä Geraltista luotiin myös naistenmies, koska roolipelaajat halusivat runkata keskenään ja väitellä sopisiko Triss, Shani tai Yennefer parhaiten Geraltin rakkaaksi, vaikka kirjat tekevätkin sen täysin selkeäksi kuka on Geraltin elämänkumppani. Hittolainen, jos luulitte että Shani tai Triss olivat ainat punatukkaiset neidot Geraltin tallissa niin Sapkowski tuo vielä kolmannen punapään hänen haaremiinsa: Kauniin velhotar Punakorallin.
Katsokaas, kun Geraltilla on salainen kolmannes miekka, joka on kirottu! Hän kantaa teräsmiekkaa ihmisiä varten, hopeamiekkaa hirviöitä varten ja lihanmiekkaa, jolla hän kukistaa velhottaret, noidat, dryadit ja succubukset. Valitettavasti juuri hänen kolmannesmiekka on kirottu ja tehokkuudestaan huolimatta aiheuttaa päänvaivaa sankarillimme. Yritä tästä repiä syytettä Moorcuckki!
Pidin sitä jokseenkin hauskana, että tarinan keskipiste on Geraltin aarremetsästys saada kuuluisat miekkansa takaisin. Sapkowski tiesi, että toimintapeleistä tulleet fanit haluavat lukea Geraltin urhotaistoista tai keijukaisista, mutta Sapkowski antaakin meille kaikille ”vain” lisää laadukkaita lyhyt seikkailuja Noiturin arjesta.
Paha on paha
Myrskykausi tarjoaa Noituri maailman ikioma Leninin Arkkimaagi Peltosirkun hahmossa. Tämä hullu velho haluaisi antaa kansalle ilmaisia lääkkeitä, teleportteja, taika-amuletteja, koulutuksen ja mitä tahansa muuta mitä ihmiset voivat keksiäkään maan ja taivaan välistä. Karkea totuus vain on, että vaikka velhot ottavatkin taikansa maailman elementeistä kuten ilmasta, maasta, vedestä ja tulesta niin jokainen loitsu vaatii omat resurssinsa. Eihän leipääkään voi leipoa ilman jauhoja. Onneksi kuitenkin Peltosirkku teki sen, mitä kuka tahansa idealisti tappion hetkellä tekisi ja siirsi katseensa aseteollisuuteen!
Tässä näemme Sapkowskin nerouden, kun se tulee kylmäverisiin vihollisiin. Witcher kolmosen ladattava lisäosa Heart of Stone antoi meille Noiturimaisen version Faustista. Tarina heikkomielisestä maantierosvosta, joka myy sielunsa saatanalle saadakseen kaiken haluamansa, vaikka kaikki mitä hän tarvitsi seisoi hänen vierellään. Geralt joutuu käyttämään nokkeluuttaan päihittääkseen itse paholaisen ja maatierosvo saa mahdollisuuden hyvittämään syntinsä uudella mahdollisuudella. Sapkowski taas muistuttaa, ettei paholaisia ole, paitsi ne, joiksi muutumme omassa vallanhimossamme. Demoneita ei ole kutsuttu maailmaan, vaan ihmiset ja varsinkin velhot ovat vain vallannälkäisiä hirviötä. Viattomia ihmisiä tapetaan niin ”tieteen” nimissä kuin aseiden testaamiseen. Päämäärän jalous on yhtä epäuskottava kuin neidon siveys kyläjuhlien jälkeisenä aamuna.
Noituri maailmassa pahuutta ei ratkaista heittämällä koruja tulivuoren syvyyksiin, vaan Sapkowski on käsitellyt ihmisten mahdollista pahuutta heti ensimmäisen novellikokoelman aikana. Witcher kolmosesta meemiksi noussut ”Paha on paha” -filosofointi oli suoraan Sapkowskin kynän jäljiltä. Kertaan vielä lainaus sen kokonaisuudessaan: ”Paha on paha. Pienempi, isompi vai keskikoinen, sillä ei ole väliä, suhteellisuus on sopimuksenvarainen ja rajat liukuvat. En ole mikään erämaan pyhämies, en ole tehnyt eläissäni pelkästään hyvää. Mutta jos minun on valittava yhden pahan ja toisen pahan välillä, en halua valita ollenkaan.” Näin kirjoittaa mies, joka on elänyt Neuvostoliiton alla olevan Puolan aikana. Jokainen meistä on oman laivansa kapteeni eikä kenenkään yllä hohda mikään erehtymättömyyden sädekeihäs.
Yhteenveto.
Toivon, että jos tai kun saamme yhdeksännen Noituri-kirjan se tullaan kirjoittamaan samalla tyylillä kuin Myrskykausi. Novellikokoelmien tarinat hyppivät sekä paikasta kuin ajasta toiseensa, mutta Myrskykausi kertoo monta pientä tarinaa päätarinan rakentaessa runkoa koko kirjalle. Toisin sanoen Myrskykausi on televisio-ohjelman kausi tai kehtaanko sanoa, jopa videopelimäinen, jossa pääjuonen ohella Geralt päätyy monenlaiseen eri tilanteeseen ja tehtävään seikkailun myötä.
Ainoa pieni ongelmani viimeisessä kirjassa oli huumorin ylenpalttinen määrä, sillä jotkut tarinan siemenet kasvoivat pelkiksi naurulehdiksi. Se on tietenkin hyvä asia, että sekä kirjailijalla että lukijoilla on hauskaa tarinan edetessä. Kirjojen tarinat eivät koskaan olleet haudan vakavia, mutta Myrskykausi meni jo suoran parodian piiriin.
Pakko kyllä antaa hiukan armoa Sapkowskille ja nostaa hattua siitä, että viimein ja vihdoin rupesin nauramaan Valvatille, en siis Valvatin vitseille vain räkämäisesti nauraen hänen kustannukselleen. En väittä Myrskykauden olevan joku halpa rahastus pelien tuomasta huomiosta, koska hän silti toi paljon uutta ja mielenkiintoista hänen Noiturin maailman, sekä tarjosi faneille mitä he halusivat: Katseen Geraltin työarkeen.Mutta wow, kun olet lukenut kaikki kirjat niin tulet oppimaan kuinka paljon velkaa CD Projekt Red on Sapkowskin kirjoille luodessaan Witcher pelisarjan.
Kirjat ja Videopelit
Olin ällikältä lyöty kuinka vähän hirviömetsästystä Noituri-kirjoissa on. Pakko nostaa kunnialla hattua, kuinka videopelit antoivat täydellisen tunnelman mitä se merkitsee olla Noituri ammatiltaan. Mikä yllätti minua vielä enemmän, oli se kaikki mitä pelinkehittäjät loivat tähän maailmaan: Aseita tehostavat öljyt, eliksiirien laajuus sekä pommit, että ansat tekivät Noiturin ammatista paljon monipuolisemman.
Jos peleissä haluaa nirhata ihmissuden on parasta öljytä hopeamiekka miekkaöljyllä, joka on tehokas kirottuja olentoja vastaan. Toki muitakin konsteja löytyy hirviöiden päihittämiseen, esimerkiksi Hämähäkkimiestä vastaan kannattaa vain palkata Sonyn lakimiehet alistamaan suloinen pikku seittipää, mutta kirjoissa Geralt tyytyy oman mahtinsa voimaan kuin mikäkin barbaari! Eli toisin sanoen kirjat olivat täydellinen piirustus pohja videopeleille, mutta videopelit myös täydensivät ja rikastuttivat maailmaa toden teolla. Pelaajana se on vain mieletön kokemus nähdä ja oppia kuinka aidosti rikas sisällöltään Noituri-kirjat olivat CD Projekt Redillä. Nämä videopelit ovat suurin kunnianosoitus mitä kuka tahansa kirjailija voisi saada kiitoksekseen.
Ymmärrän täysin miksi CD Projekt Red halusi jatkaa Noiturin tarinaa, koska maailma, jossa siltapeikoista on tullut kuninkaiden tullivartioita, nuoret prinsessat kieltävät traakien metsästyksen, koska haaveilevat niitä lemmikkisiin ja noituri, jonka ansioluetteloon kuuluu Tuhkimon kadonneen kengän löytäminen, on paljon mielenkiintoisempi asetelma, kuin geneerinen hirviöiden täyttämä fantasiamaailma. Mutta mitä muuta Geraltin tulevaisuuteen voisi kuulua?
Yhdeksännen kirjan toivelista.
Mikään ei koskaan lopu ja Sapkowski on vihjaillut, että ehkä häneltä irtoaisi yksi Noituri kirja rahvaan luettavaksi. Vaikka Noiturisaaga kertookin suuren tarinan, jättää se monta juonta auki niin kuin kaikki hyvät kirjat. Cirillä on useampikin kana kylvettävänä. Minulle mieluisin jatko-osa olisi juuri keskittyä aikuisen Cirin noiturivuosiin ja kokea hänen arkensa. Mielestäni prinsessa Cirilla on tarpeeksi kunnianhimoinen valloittaja, että hän onnistuisi luomaan oman hirviömetsästäjä-porukkansa ja tai rottajenginsä. Ryövärikuningatar Cirillan tarinat, jossa hirviöjahdin lisäksi aatelisia ja papistoa ryövätään ja saalit jaetaan rahvaan kanssa, sopisi minulle kuin nyrkki silmään? Itse en edes niin piittaa Noituri-maailman korkeafantasia elementeistä kuten keijusta ja velhoista. Pidän toimintapainotteisista tarinoista, jossa ryömitään ja taistellaan mudan ja paskan seassa!
Vaikka yhdeksännettä kirjaa ei koskaan tulisi olen hyvin tyytyväinen, että päädyin lukemaan kaikki kirjat. Tapani Kärkkäisen suomennokset ovat korkealaatuisia ja Sapkowskin tyyli mukaansatempaavaa, jos olet niin kuin minä ja pidät Conan Barbaaria sekä kirjallisuuden ja elokuva-alan mestariteoksina niin tulet varmasti pitämään Noiturin maailmasta.
Toivottavasti nämä videot saavat sinut hankkimaan kirjat ja saamaan yhtä antoisat lukukokemukset kuin mitä ne antoivat minulle! Unohtakaa ne videopelit ja lukekaa nämä kirjat!