Tervehdys Kurwat!
Olen juuri saanut luettua Andrezjs Sapkowskin fantasiakirjasarja Noiturin ja haluan ehdottomasti jakaa kaikki mielipiteeni sekä sekalaiset ajatukseni sarjasta teidän kanssanne! Tervetuloa videosarjan ensimmäiseen osaan, jossa tulen kertomaan hiukan omasta taustastani, kirjojen hahmoista ja novellikokoelmien tarinoista. Sapkowskin luoma fantasiamaailma on niin mutapaskaa, jossa sankarit kömpivät läpi mudan, saastan ja ruumiiden taistellen vihollisiaan vastaan, kuin korkeafantasiaa, jossa keijukaiset taistelevat heidän verivihollisiaan yksisarvisia vastaan!
Miksi luin Noituri-kirjat?
Mikä sai minut lukemaan tämän kahdeksan osaisen sarjan? No kuten saatatte arvata, niin kuin monelle muullekin ensimmäinen kosketus Noiturin maailmaan tuli huippusuosituista CD Projekt Red tietokonepeleistä. Se oli lähes rakkautta ensisilmäyksellä ja tulin hyvin uteliaaksi Noiturin-maailmasta ja halusin oppia lisää siitä.
Toinen syy oli lukea jotain kaunokirjallisuutta suomeksi ja voi pojat tämän käännöstyöntaso on aivan priimaluokkaa. Tapani Kärkkäinen tekee sujuvaa käännösjälkeä, johon on hyödynnetty niin vanhoja sananlaskuja kuin vanhan ajan termilogiaa. Suosittelen lämpimästi kaikille Noiturista kiinnostuneille lukemaan suomennetut kirjat. Kärsin myös vakavasta dysleksiasta, joka aiheuttaa kaikenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä niin arkielämässä kuin toimistorotan elämässä, niin pitäähän tätä kurittaa jotenkuten lukemalla suomenkielistä kirjallisuutta. Se oli hauskaa oppia miten englanninkieliset nimet kuten Wyvern on suomeksi Traaki, siis Traaki?! Mä olisin luullut Traakin olevan Drake. Cocktrice on taas tulenliekki tai kanaliskoja, kun taas Noonwraithin haamut ovat Itkijäeukkoja. Rakastan Noiturissa sitä, ettei se ei ole kenellekään suomalaiselle tai englantiapuhuvalle jokin lapsuuden ajan helmi. Kirjat ovat suomennettu vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tuorein kirja Myrskukausi kirjoitettiin vasta vuonna 2013 ja suomennettiin 2018, joten kaikki keskustelut kirjasarjoista eivät tapahdu nostalgia lasien lävitse.
Mutta mikä tai kuka on Noituri?
Geralt Rivialainen on ammatiltaan Noituri, jotka ovat noitien ja velhojen luomia mutantti-ihmisiä, koska ihmiskuntaa uhkaa niin sillan alla asustavat peikot kuin lohikäärmeet tai sukurutsauksesta syntyneet kirotut äpärät. Ritarit tai talonpojat eivät uskalla mennä edes rangaistuksen uhalla uhmaamaan lohikäärmeitä, siksi noitureita tarvitaan: paskahommia varten. Teräs- ja hopeamiekkaa kantava Geralt on elämänsä aikana kokenut ja kärsinyt monia vääryyksiä ihmisten ennakkoluulojen myötä. Silti elämänkoulu on keittänyt hänet monessa liemessä ja hän on oppinut nauramaan niin itselleen kuin maailman julmuudelle, vaikka hänen maailmankatsomuksensa onkin pessimistinen Geralt on aina valmis puolustamaan heikompia. Rankka-ammatti on kehittänyt Geraltille kaoottisen mutta lakeihin ja juridiikkaan perustavan maailmankatsomuksen. Noitureiden ammattisäännöstä ohjeistaa häntä ja hän ottaa monenlaisia eri työtä. Geralt ei tapa kirottuja ihmisiä, ellei hän ensiksi yritä rikkoa kirousta, hän ei myöskään yritä ratkaista ongelmia väkivallan muodoin, vaikka sehän on yleinen vastaus monelle pulp-seikkailun sankarille. Geralt on myös valmis tekemään töitä lähes ilmaiseksi, jos kylän surkeat maajussit eivät pysty keräämään pennin penniäkään.
Mutta sanotaan että kirottua otusta, henkiolentoa tai muuta peikkoa on mahdoton karkottaa ja Geraltin on vain pakko ratkaista ongelman miekan terällä. Sitä ennen hän valmistautuu taisteluun juomalla kotitekoisia pontikkaeliksiirejä. Mutanttikeho antaa noitureille karhunvatsan, jonka avulla he pystyvät myrkyttämään itsensä ja tehostamaan ruumiillisia kykyjänsä, joista muut kuolevaiset, kuten suomalaiset hiihtäjät vain osaavat haaveilla. Kissan ketteryydellä Geralt heilauttaa niin hopeista- kuin rautaista miekkaansa. Hopea hirviölle ja teräs ihmisiä varten. Noitureiden taistelutyyli on kuin valssin tanssia vihollisten lähellä: Noiturit tekevät hämääviä liikkeitä, hyökkäävät nopeilla iskuilla ja lopuksi sudenvoimalla halkovat vastuksensa kahtia. Noitureilla on myös taikavoimia aistivat amuletit, joka toimii kuin Hämähäkkimiehen hämähäkkiaisti. Noiturit osaavat myös alkeellisia loitsuja kuten tulen syökseminen, voimakentän luominen ympärilleen tai aiheuttamaan aivovuodon vihollisilleen.
Geralt ei kummiskaan joudu kärsimään maailman vääryyksiään yksin, jopa hirviömetsästäjällä on lähipiirin ystäviä.
Muut hahmot.
Valitettavasti Geraltin paras ystävä Valvatti, eli peleistä tunnettu Dandelion on aivan vitun rasittava hahmo. Valvatti on runoniekka, jonka runosuoni pulppuaa ja terävällä kynällään tai kielellään saa vaikutuksia ihmisiin. Sisua omaava runoilija on myös useamman lemmenskandaalin tekijä tai uhri, riippuen tietenkin keneltä kysyy.
Hahmon tarkoitus on olla se niin sanotusti hauska kevyenhuumorin sivuhahmo, mutta hänen vitsinsä ovat niin väkisin väännettyjä, etten usko monenkaan niille nauraneen. Toki, Geraltin tyyneys Valvatin typeryyteen on ihailtavaa ja kyllä minusta sen vertaa hauskuutta löytyy, että naurahdin useamman kerran Geraltin sarkastisiin vastauksiin Valvatin vitseille, mutta rehellisesti sanottuna jopa Särki on parempi hahmo kuin Valvatti! Tuntui vain, että hän on kuin takiainen koiran hännässä.
Sitten meillä on nainen, jonka teematunnuksiksi sopisi niin Alice Cooperin Poison kuin Barry Manilowin Mandy. Velhotar Yennefer on se nainen, jota pimeinä sunnuntai-iltoina ajattelet, vaikka suhteesi kyseiseen naiseen olisi saattanut päättyä jo viitisen vuotta sitten. Yennefer myös näyttää meille kaiken tarvittavan velhoista ja noidista: he ovat ylimielisiä, pinnallisia ja tunneherkkiä. Siinä Yennefer pähkinänkuoressa, hän on rakkaus, hän on myrkky ja hän elämämme nainen, mutta sitten meillä on myös Geraltin elämän tarkoitus: Ciri.
Cirilla Fiona Elen Riannon tai ystävien kesken pelkkä Ciri on Noituri-saagan päähahmo ja tarinan sydän. Menisin jopa niin pitkällä, että sanoisin, että vasta tietokonepeleissä Geraltista tuli oman tarinansa keskipiste.
Kirjoissa Geralt on pikemminkin se voimafantasia urhosta, joka tuo esille fantasiamaailman sen omituisten luonnonoikkujen kera. Itse rakastuin Ciriin, vaikka hän oli aika lailla käkättävä ja pilalle lellitty räkänokkainen pieni prinsessa, jonka suusta pulpahti niin käskyjä päänkatkomisesta kuin kunniansolvauksista. Tällaisena internetin valkoisena ritari joka ylpeänä kantaa ”hyvä tyyppi” käyntikorttiaan en voinut kuin olla Cirillan puolella. Loppupeleissä hän on vain yksi typerä platinablondi muiden naisten keskellä, jolle Geralt joutuu antamaan keppiä pitääkseen tytön kurinalaisena.
Novellikokoelmat: Viimeinen Toivomus ja Kohtalon Miekka.
Noituri-kirjoista kaksi ensimmäistä ovat novellikokoelmia. Toivomus ja Kohtalon Miekka ovat Nopeatempoisia ja vauhdikkaita seikkailutarinoita täynnä huumoria, joiden tarinat voivat vaihdella kahdestakymmenestä noin sataan sivuun. Novellitarinat ovat toiminnantäyteisiä ja saivat minut ajattelemaan vanhoja pulp-tarinoita kuten Robert E. Howardin Conania. Heh, itseasiassa kirjojen Geralt pitää yllään nahkaista otsanauhaa. Yllättyykö kukaan, jos sanon että Geralt luotiin vuonna -86? No ainakin hän saa varmasti arvostusta oikeissa piireissä hyvästä muoti maustaan.
Tarinat ovat myös kieliposkella kirjoitettu, silla suurin osa novellikokoelmien tarinoista ovat vain hauskoja ”aikuisversioita” Disney-elokuvista – anteeksi - tarkoitin ihan Grimmin ja Andersenin satuja. Kaunotar ja Hirviö, Merenneito, Lumikki ja seitsemän maarosvoa, Tuhkimo, Frozen ja Will Smithin Henki kaikki tulevat nirhatuksi Geraltin miekaniskuista. Grimm ja Andersin parodioiden lisäksi Sapkowski piikittää nykymaailman globalisaatiota ja kaupungillistumista. Esimerkiksi yhdessä tarinassa Geralt on muuttanut asumaan kaupunkiin pidemmäksi ajan ja hänen ylpeästi hirviömetsästäjän ammattinsa on supistunut pelkäksi tuholaistorjujaksi. Geralt joutuu taistelemaan ghouleja kaupungin hautaismaalla, tai kömpimään läpi paskan ja jätteen kaupungin viemäreissä samalla metsästäen niin cthulun äpäriä, alligaattoreita kuin teini ninja mutantti kilpikonnia.
Mikä erottaa Gereltin sielunveljistään kuten Conan Barbaarista on, kuten jo aiemmin viittasin on hänen lakiin ja juridikkaan perustuva maailmankatsomus. Paras tarina, joka tuo esille Geraltin ainutlaatuisuuden löytyy erinomaisesta ”Pienempi paha” tarinasta. Geralt joutuu kinkkiseen tilanteeseen: Puolustaako velhoa ryövätär Refniltä, vai pettää viattoman velhon luottamus ja puukottaa häntä selkään, jonka kunniaksi hän saisi palkinnoksi ryövättären jalkojenvälistä löytyvää römpsää? Conan Barbaari olisi alle millisekunnissa leikannut velhon pään irti, rakastellut Refniä ja varmaan ryhtynyt hänen susilaumansa päälliköksi. Geraltin vankka oikeudenmukaisuus saa vielä uskomattomampia käänteitä ”Viimeisen Toiveen” novellikokoelman lopussa, kun Geraltin pitää löytää keino puolustaa itseään aateliselta, mutta ei saa samalla vahingoittaa häntä laisinkaan. Lopputulos sai leukani uppoamaan lattialle ja heittelemään nyrkkitervehdyksiä ilmaan kuin mikäkin Rocky.
Geralt uskaltaa uhmata jopa aatelisia ja kuninkaita, koska jopa kuninkaat joutuvat noudattamaan lakeja. Ah, ennen vanhaan noiturit vain tottelivat käskyjä ja tappoivat ilman kysymyksiä kikimoret, ihmissudet, lohikäärmeet ja verokarhut. Lempitarinani novellikokoelmissani oli Martin Scorseren viittaavaa Novingradin Susi, jossa Sapowskilla on paljon hauskaa moittia globalisaation tuomio taloudellisia ja kulttuurisia rappioita. Valuuttamanipulaatio, kauppatullit, raaka-aineiden kielto tai monopolin ote niihin tuoma taloudellinen kaaos, joka vaikuttaa niin suurkaupungin myyjiin kuin peltojen maajusseihin.
Ah, tuli ihan tippa silmään, kun muistelin omia World of Warcraft huutokauppa arbitraaseja… Hauskasti ja helposti ymmärrettävää perusekonomisti tason huumoria, josta niin amatööri makroekonomistit kuin finanssialan asiantuntijat voivat nauttia.Yksin hauskin elementti tarinassa oli myös se, että Sapkowskin Hobitit eli Puolituiset eivät ole mitään maaseudulla asuvia konservatiiveja, jotka nauttivat niin piipunpoltosta kuin oluen juomisesti. Ehei, nämä hobitit ovat röyhkeitä kauppamiehiä ja pörssihaita! Siis tää on aivan helvetin nerokasta, varmasti jotkut meistä ovat pelanneet roolipeleissä Kääpiö- tai maahisvarasta, mutta Hobitti meklari on aivan omaa luokkaansa.
Videopelien pelaajana lempiasioitani oli yhdistää jo entuudeltaan tietämäni asiat kirjan tarinoiden siemeniin. Se oli aivan huikea dopamiinin piikki kuin pääsin lukemaan Cirin vanhemmista ja älysin siinä hetkellä, että näin Cirin ja Geraltin yhteinen tarina sai alkunsa. Geraltin suhde Cirin isään saa aivan uusia käänteitä kirjojen lukijoille kuin mitä pelit tarjoavat. Kirjat tosin eivät mene syvälle institutionaalisen uskonnon ongelmiin tai hyötyihin. Kirjassa on paljon esimerkkejä yliluonnollisesta, taruolennoista tai maajussien peloista syntyviä harhaluuloja, mutta tarinat eivät tartu uskonnon aiheisiin niin syvästi kuin esimerkiksi videopelit tekivät Palavan Ruusun ritarikunnan kanssa.
Sen sijaan kirjat keskittyvät vahvasti fatalismiin eli kohtalonuskoon. Mehän kaikki tiedämme, että surkeat elämämme pyörivät niin verojenmaksamiseen kuin TikTok-tiliemme turhamaisiin päivityksiin, mutta meillä kaikilla on jano elämää suurempaan merkitykseen – oli kyseessä sitten jumala, perhe, ystävyys tai olemalla hyvä ihminen. Me pelkäämme tai ahdistumme oman elämämme avoimista sivuista ja haluaisimme alistua johonkin suurempaan tahtoon, jossa tulevaisuutemme on ennalta kirjoitettu. Oman merkityksensä tai kohtalonsa kristallisointuminen voi aidosti olla uskonnollinen kokemus ja en mitenkään tule peittämään tunteitani, kun sanon, että Geraltin ymmärtäessään elämänsä tarkoituksen ja koko olemassaolonsa merkitys on olla tällä nuorella lapselle isä, sai minut tuntevaan vahvoja tunteita elämäniloon.
Teeman voisi verrata vaikka Piin elämään, jossa nuorimies kertoo traagisesta lapsuudestaan fantastisella tavalla, koska me ihmiset haluamme uskoa siihen, kuten jumalaan, vaikka se olisi kuinka tuntematonta tai jopa epätavanomaista nykyisessä yhteiskunnassamme…. Seuraavassa videossa perehdytään kunnolla itse kuuluisaan Noituri-saagaan!