前書き
Miltä kuulostaisi taistelusysteemi, joka on Noiturin miekkatanssia kauniimpi sekä vapaavirtaisempi kuin Arkhamin ritarin harppaukset, - - taistelusysteemi, joka vastaa zumbatunnin rytmitanssia. Pelaaja silpoo vastustajiaan armottomasti sekä torjuu vastaiskut viimeisellä hetkellä. Jokaisen taistelun päämäärä on murtaa vastustajan suoja, jonka jälkeen vihollisen henki voidaan nopeasti viedä kuoliniskulla. Siinä Sekiro Shadows Die Twice pähkinänkuoressa.
Sekiro videopelin tarina sijoittuu 1500-luvun Sengoku-kauden Japaniin, jolloin käytiin suurta valtaistuinpeliä eri klaanien kesken. Samaan aikaan Suomessa talonpojat aloittivat Nuijasodan Ruotsin Vaasan-kuningaskuntaa vastaan! Ollaan nyt rehellisiä. Suomen historiasta ja mytologiasta From Soft voisi tehdä yhtä jännittävän tarinan kuin mitä he tekivät nousevan auringon valtakunnasta. Pelaajana otat yksikätisen suden roolin.......Ei, ei valkoisen suden vaan yksikätisen......Ei, ei Artorias pimeyden ritaria vaan menemme siihen multiversumiin, jossa kyseinen ritari onkin japanilainen shinobi!
良い
Vihan ja raivon riivaama yksikätinen susi lähtee silpomaan tiensä läpi Japanin kohdaten sotilaita, sotakenraaleja, samuraita, jättiläisiä ja monia muita eksoottisia vihollisia ilman mitään hengähdystaukoa. Puhumattakaan tietenkin ninjoista, jotka vaanivat linnoissa, temppeleissä sekä metsissä! Jos Sekiro kaatuu taistelussa, pystyy ”keisarin varjo” nousemaan kuolleista ja voi näin jatkaa oikeuden jakamista katanallaan. Luiseen käsiproteesiin on liitetty Verkkopään seittisingot ja näin seikkaileminen avoimenmaailman Japanissa tapahtuu aivan uudella tavalla verrattuna Lordranissa tai Yharnamissa.
Sekiron työvälineisiin kuuluu hänen proteesikätensä. Käsivempain, jonka hän pystyy muuttamaan kirveeksi, jolla pystyy sinkoamaan shurikeneja, syöksemään tulta, ampumaan harppuunan sekä viheltämään…. koirapilliä? Kaikki nämä aseet ovat mukavia lisäyksiä taistelusysteemiin, mutta valitettavasti eivät läheskään oleellinen osa peliä. Pelin alussa on vihollisia, joidenka suoja on pakko murskaa kirveen kärjellä. Alkutasojen jälkeen tosin kaikista käsivempaimista tulee vain vaihtoehtoisia hyödykkeitä. Sekiron proteettinen käsi ei tarjoa sitä samaa luovaa hulluutta, kuin mitä esimerkiksi Nuoren demonimetsästäjä Neron dildomoottori tai smoothie-laite tarjoavat.
悪い
”Keisarin varjona” Sekirossa ei kyllä hiiviskelystä olla kuultu laisinkaan. Asiahan on näin. Ennen kun From Soft oli sinetöinyt sopimuksen paholaisen kanssa. Kyseisen pelin piti olla uusin jatko-osa heidän vanhalle Tenchu-sarjalle. Tehtyään pelistä enemmän toimintakeskeisen, he viisaasti loivat pelistä oman konseptinsa, mutta te, jotka odotitte pelistä aidon ninjakokemuksen niin…… Sanon vain seuraavaa: Shinobi Sekiro silpoo samuraita singottuaan sakuraista, mutta hiiviskelyä pelistä et löydä. Pelin hiiviskely on yhtä surkeatasoista kuin mitä se on Lepakkomiehen tai Assassiinien veljeskunnan peleissä. Surullisinta tässä kaikessa on varmaan se, että jopa Seittipään peleissä hiiviskely on laadukkaampaa. Noita sanoja en koskaan olisi uskonut sanovani, mutta totuus maamme perikööt. Sekiro on Sekiro, eikä mikään Tenchu.
神の意
Hidetaka Miyazaki on kuin kultaa muniva hanhi. Viimeisen 10 vuoden aikana kaikki hänen pelinsä ovat olleet täyttä rautaa. Sekiro ei siis ole mikään luolastoroolipeli kuten From Softin aiemmat. Pelaaja ei siis pysty muokkaamaan Shinobiansa Orochiksi, Samuraiksi, Shugoksi tai Nobushiksi. Pelissä ei myöskään ole 40 eri asetta, joista voisit valita lempparisi. Sekiron katana palvelee vaeltavaa sutta pelin alusta loppuun saakka. Miten muuten Sekiro eroaa hengenheimolaisistaan? Stamina, tuo Soulsborne pelisarjan yksi tärkeimmistä elementeistä on otettu pois ja sen tilalle on asetettu taisteluasento. Siitä huolimatta joudut edelleen pelaamaan peliä varovaisesti ja huolimattomuudesta rangaistaan ankarilla tapoilla. Mutta sen sijaan, että vahtisit staminaasi tai edes taisteluasentoasi, saat täyden vapauden olla niin aggressiivinen, kuin hullu koira konsanaan! Jopa mahtavat jättiläisapinat joutuvat menemään puolustus linjoille, jos olet heitä villimpi. Nopeatempoinen taistelusysteemi luo kauniin rytmin, joka saa minut muistamaan vanhat hyvät päivät toimintapeleistä. Päivät, jolloin sodan jumalat sekä ristiritarit olivat nimensä arvoisia. Kuten sanon kaikista From Soft peleistä. Muistakaa pelata peli lävitse muutaman kerran samalla hahmolla. Sekiro viimein sai sen, josta From Softin fanit olivat pitkään haaveilleet. Päävastuksien taisteluareena, jossa pelaajat pääsevät testaamaan taitojansa päävastuksia vastaan armottomassa putkessa. Kyseinen idea oli suunniteltu Bloodborneen, mutta sitä ei valitettavasti koskaan viety maaliin saakka. Siksipä olen iloinen, että varsinkin Sekiro sai kyseisen ominaisuuden.
Avataksenne taisteluareenan teidän on päihitettävä joka ikinen päävastus ja siihen et pysty yhdellä pelikierroksella. Aloittaessanne toisen pelikierroksenne voitte myös poistaa Kuron amuletin itseltänne sekä soittaa demonien soittokelloa. Näin avaatte pelaamisen arvoisen haasteasteikon. Vaikeampi haasteasteikko vaatii sinusta mestarimiekkailijan vertaisen samurain, joka ei enää torju iskuja vaan väistää ne viime tingassa..
Päävastuksien harjoittaminen ja uudelleen taisteleminen on myös hyvä tapa pistää kaikki pillittävät jonnet nurkkiinsa. Peli ei ole vaikea, mutta laiskat ja huolimattomat pelaajat ovat jo pitkään olleet koko pelialan kirous. Oli kyseessä sitten Demon Souls tai Sekiro. Huolimattomuudesta ja hermostuneesta pelaamisesta saa aina rangaistuksen. Kyseisten pelaajien pitäisi vain ottaa oppia pelien buddhalaisesta välinpitämättömyydestä. 😉 Pelit ovat vain pelejä siinä missä elämäkin. Refleksiä harjoitellen ja zumban hallitseminen tekee jokaisesta vastuksesta vain teatraalisen näytelmän, josta voi nauttia kerta toisensa jälkeen. Pelaajana sinulla on vapaus ja mahdollisuus siirtää taistelun paine päävastustajalle sekä sivuttaa tai kääntää iskut puoleesi, musertaa vastuksen suoja tai silpoa henki tuonelaan. Loppupeleissä vaikka päävastukselle häviäminen toistamiseen voi ärsyttää, ongelman voi ratkaista helposti vain lopettamalla pelaaminen tai ryhtymällä hyväksi.
同性愛
Pelin tarina on hyvin ajankohtainen. Ahdasmieliset Asshina-klaanilaiset ja heidän vasalliklaaninsa vastustivat Japanin sisäministeriön federalisaatioprojektia, vaikka sen lupaukset tarjosivat vaikka kuinka suuria rikkauksia! Tarinan ytimessä on siis nationalismi ja PerusAsshinalaisuus. Heidän tahto puolustaa maatansa ja tarmoton halu maksaa millä tahansa hinnalla kotimaan pelastuksen. Tarina poliittisesta juonittelusta, johon saamme klassiset arkkityypit hyvistä uhrautuvista sankareista, vallan nälkäisistä nuorista sekä epävarmuuksista hyötyvät juonittelijat.. Dark Souls pelit kysyvät pelaajalta, pitääkö jumalien eteen uhrautua vai kulkea omaa polkuaan itsenäisenä. Sekiro taas kysyy, mitä jumaluudella kannattaisi tehdä. Tarinan pikku keisari Kuro, jonka varjona shinobi Sekiro toimii, kantaa suurta taakkaa, sillä hänen verensä on lohikäärmeiden siunaama. Maagisella verellään hän pystyy nostamaan kaatuneet ylös kuolleista. Epätoivoiset perusAsshinalaiset haluavat hyödyntää lohikäärmeen lahjaa muuttamalla itsensä epäkuolleiksi sotilaiksi. Pelastaakseen kotinsa he ovat valmiita turmelemaan niin itsensä kuin veljensä. He ovat kiinni egossaan eivätkä pysty päästämään siitä irti. Niinpä uuden maailman haasteet saavat asshinalaisista vajonneet muuttumaan vihan ja raivon demoneiksi.
Se on vähän niin kuin mitä sanon stoalaisuutta käsittelevässä ”Itselleni”-videossa. Elämä tulee aina olemaan samaa, mutta näyttelijät vain muuttuvat. Päivittäinen draama. Tyrannia. Epäreiluus. Oikeidenmukaisuus. Kaikki tulevat ja menevät maailman pyöriessään ympyräänsä. Ragnarök tulee ja menee. Mikä on uutta, tulee olemaan vanhaa ja toistaa itseään. Meidän pitää vain elää kaaoksessa ja nujertaa lohikäärme. Pystyi Asshina sitten olemaan itsenäinen tai ei. Maailma jatkuu eteenpäin riippumatta ihmisistä.
Pakko kyllä nostaa hattua siitä, että tällä kertaa pelin vanha ruhtinas ei olekaan tarinan pääpahis, vaan tällä kertaa sodasta kyllästynyt, rauhaa toivova vanha mies, joka ymmärtää, että pikku keisarin uhraaminen veisi häneltä ja hänen alaisiltaan kaiken elämän aikana kerätyn kunnian pois. Muistakaa mitä sanoin Demon Souls peliarvostelussa Hamingjasta. 😉
結論
Sekiro on vuoden sisällä onnistunut toteuttamaan yli 5 miljoonan kopion myynnin. Pelaajat ovat antaneet selkeän pyynnön kerta toisensa jälkeen pelialan maestroille: Pelien ei tarvitse pidellä pelaajia kädestä kiinni. Antakaa pelaajille mahdollisuus seikkailla ja sitoutua maailmaan. Sekiro on huikea tapa oppia niin Japanin historiaa kuin maan kansanloruja, kuten esimerkiksi nämä päättömät persettä raiskaavat zombit. Ah, kuinka rikkaammaksi meidän pelaajien sivistyksen taso nouseekaan jokaisen Miyazaki pelin myötä?
Suosittelen vahvasti jokaiselle toimintapelin ystävälle tarttumaan Sekiron katanaan ja lähtemään mystiseen seikkailuunsa. Vakuutan teille, että kun pääsette hyviksi pelissä niin siitä tulee hauska valssi. Ette hätiköi tai pakene apinoiden edessä vaan harppaatte armotta heitä kohti!