On vuosi 2019 ja vaikuttaisi siltä, että elämme sarjakuvien kultaista-aikaa. Kapteeni Marvel mirrinsä voimin alisti internetin röllipeikot. Avengers Endgame rikkoi maailman ennätyksiä ja kukisti Avatarin maailmanlaajuisessa lippumyynnissä. Tuleva Jokeri elokuva on jo ennakkoon saanut rakkautta ja vastusta niin sarjakuvafaneilta kuin elokuva kriitikoilta. Helsingin Sanomat jopa kehtaavat pohdiskella: Tulevatko tylsistyneet joodelilaiset harjoittamaan joukkoampumista elokuvateattereissa, jonkun vitun harlekiinin takia?
Silti, vaikka lippumyynnit ovat nousseet uusiin ennätyksiin ja mikä tahansa elokuva, jossa rikoksen pelleprinssi ilmestyy, saa gaalapalkintoja. Suomessa ei sitten millään saada itse sarjakuva-albumeiden tai lehtien myyntiä kasvatettua. Trendi on jopa suunnan vastainen ja myynti kutistuu vuositoisestaan huonommaksi. Me sarjakuva fanit elämme kovia aikoja Suomessa. Onneksi kuitenkin vielä hyviä sarjakuvia julkaistaan ja haluankin esitellä sekä arvostella Petri Hiltusen Ontot Kukkulat sarjakuvan ja sen 25 vuotis juhlapainoksen! Joten laittakaa kaiuttimet täysille, pistetään Danzig soimaan taustalle ja perehdytään hiidenkirnuun! Hiltunen on sarjakuva-alan legendoja. Olen jo aiemmin hehkuttanut Hiltusen luomaa Praedor-maailmaa, jonka mutapaskafantasia-asetelma ottaa selviä vaikutteita Conan Barbaarista – Ontot Kukkulat taas ottaa vaikutteita suomalaisista kansanuskoista ja mytologiasta. Tähtivaeltajan päätoimittaja Toni Jerrman oli valittanut aikoinaan, mikseivät suomalaiset kirjoittajat käytä kansanperinteemme hirviöitä ja Hiltunen otti haasteen vastaan. Suurin inspiraation lähde Onttoihin Kukkuloihin oli Aleksis Kiven Seisemän Veljestä kirjan peikkotarina.
”Kulkivat he alati eteenpäin halki metsien, ja näkyi viimein korkea vuori ja sen pimeät luolat. Ja nyt, koska he olivat ainoastaan muutaman askeleen vuoresta, tapahtui hirveitä. Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui äkisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos hänen päästään, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tyttö nyt tunsi kipeästi povessaan hänen terävät kyntensä.”
Ontot Kukkulat kertoo tarinan Avrian peikosta, joka kuten Mooses, haluaa pelastaa ahdingoon ajautuvan peikkorodun ja luoda uuden maailman, jossa peikot ja ihmiset voivat elää keskenään. Avrian on kuitenkin rauhallisempi, kuin kiviä murskaava Mooses ja osaa hillitä raivonsa tarpeen tullen. Hän on juonitteleva ja suunnitteleva, eikä ongelmien ratkaisemista aloiteta päitä katkomalla. Avrianin tarinan on tyypillinen sankarille, jossa urho joutuu koetuksiin sekä muihin haasteisiin todistamaan olevansa kuninkuutensa arvoinen. Meidän suomalaisten ikioma Kuningas Artturi!
Kuvitus on erinomaista. Mustavalkoinen sarjakuva hyödyntää peikkojen tummia sävyjä hienosti vaaleisiin taustoihin. Kontrasti tuo selkeät linjat ja sarjakuva on täynnä pieniä yksityiskohtia Star Trek vyösoljesta Viimeiseen mohikaani-leffajulisteeseen.
Ontot Kukkulat on varsin sujuvasti kirjoitettu fantasiaseikkailu ja on Hiltusen ensimmäinen omaan käsikirjoitukseen perustuva albumi. Jos esim. vertaan kyseistä sarjakuvaa Praedoreiden Kuninkaan Lapset albumiin, niin Ontossa Kukkulassa on selkeästi parempi tarinan eteneminen sekä piirustuksen jälki. Se varmaan johtuu siitä, että Ontot Kukkulat julkaistiin omana sarjakuva-albuminaan, kun taas Kuninkaan Lapset oli kirjoitettu ja kuvitettu Magus-lehteen pieninä osina. Albumiin kerätyt 5-sivuiset jatko-osat antavat kiehtovia näkökulmia peikoista ja vesien väestä. Mitä tapahtuu peikoille, jotka erkaantuvat luonnollisesta asuinsijainnistaan ja päätyvät Robert Howardin vihaamaan sivilisaatioon? Lopputulos ei ole nättiä.
Vesiperä oli minulta entuudestaan täysin tuntematon tarina, koska kuka olisikaan voinut arvata, että kyseinen tarina, kaikista mahdollisista sarjakuvalehdistä tai muista albumeista päätyi johonkin helvetin Fingerpori mökkiextraan. Siis mitä helvettiä Arktinen Banaani ajatteli tämän kanssa? Asiahan on melkein yhtä tyhmä kuin Looney Tunes-animaatio hahmon Elmerin asettaminen Gothamiin……. Okei, Okei. Batman- Elmer Fudd speciaali on törkeän kova sarjakuva, mutta palataan itse aiheeseen!
Onton Kukkuloiden maailmallaa on potentiaalia olla suomen ikioma Hellboy. Tiedän, tiedän – analogiat ovat todella huonoja markkinoinnissa, mutta kieltämättä Tuomion oikea käsi kävi pariin otteeseen mielessäni sarjakuvaa lukiessa. Suomen omista kansantaruista, hahmoista ja olennoista voi ideoita uusia tarinoita ämpäreittein.
Hiltunenhan on myös kuvittanut sarjakuvia väkä vanhasta Väinämöisesti. Hiltunen voisi vaikka tehdä Avrianin ja Väinämöisen titaanien taistelun, jossa Väinämöisen perinteisen kanteleen kielet haastavat Danzigin kirkumiset.
25€ kovakantinen hinta voi tuntua hiukan kalliilta, jos miettii sivumääriä mutta kyseessä on tavallista sarjakuvakokoelmaa korkeammasta painoksesta, extrojen kera! Tämä on juhlapainos, jota en osannut odottaa mutta ihan lompakkoni kivestä haluan kiittää Peikkojen jumalaa – Kiitos Oi mahtava Kraken – Oi kiitos mahtava Jörmungandr!
Olitte sitten lempeitä tai kovankovia Muumipeikkoja tai internetin härskeimpiä nettitrolleja. Tukekaa paikallista kirjakauppaanne tai sarjakuvaliikettänne ja ostakaa tämä hiidenhelmi!
Psst… Zum Teufel. Miten olisi juhlapainos Harmaan Jumalan Hetkestä seuraavaksi? HEIL ODIN.