Jokeri-elokuva saa tällä viikolla ensi-iltansa. Helsingin Sanomat ja muut roskalehdet ovat pelotelleet lukijoitaan mahdollisista joukkoammuskeluista, vaikka ja sanokaa perässäni: Väkivaltaisten elokuvien ja videopelien vaikutusta oikean maailman hirmutekoihin ei vieläkään ole löydetty yhteyksiä. Itseäni pelottaa paljon enemmän Finnkinon ja muiden leffateattereiden naurettavat hinnat. Siis 19 vitun euroa jostain 2 tunnin elokuvasta salissa, joka on täynnä mässääjiä, hölösuita ja haisevia ihmisiä? Ei kiitos. Tiedättekö mihin voisitte laittaa kaksikymppiä ja saada siitä paljon enempi irti? Oi kyllä, miten olisi Jokeri-aiheinen sarjakuva! Joten paholaisen pakanat, tehkää jokapäiväinen riittiinne jumalallenne, sillä on meidän aika astua Gothamin pimeään maailmaan!
Gothamissa on painajainen. Inseleiden esikuva Jokeri on kuollut. Maailman parhaalla etsivällä ei ole yhden yhtäkään johtolankaa mistä aloittaisi. Rikosmysteeri jonka selvittämiseen Batman tarvitsee kumppanin, joka ei pukeudu tiukan vihreisiin speedoihin vaan sadetakkiin. Kun todellisuutta ei voi erottaa painajaisesta tarvitaan okkultti-etsivä John Constantinen ammattitietämystä ratkaisemaan rikos. Kirkkoja ei tässä tarinassa polteta, mutta älkää missä nimessä kertoko Päivi Räsäselle, miten Jeesusta halvaistaan tässä sarjakuvassa.
Mutta kun kyseessä on tuon puoleinen niin tarinakaan ei voi olla yksisuuntaisen selkeä vaan Nahkasiipi joutuu vajoamaan kiirastulen ja helvetin piirit. Se mikä ei tapa, ei tee sinusta vahvempaa, oudompaa, vaan se syö sinut sisältäsi. Tarina on ytimessään kertomus katumuksesta ja meidän omien ristiriitaisten arvojemme kanssakäymistä. Haluamme toimia yhteiskunnallisesti oikein, mutta samalla ottaa oikeuden omiin käsiimme. Petämme rakkaamme, petämme itsemme, kadumme syntejämme ja kuljemme läpi Jumalan näytelmää henkisesti. Viittaritari käy läpi elämänsä surulliset kohokohdat, jotka tekivät hänestä miehen joka hän nykyisin on. Helvetin eri piirit. Vihaiset ja Kaunaiset, kerettiläiset, väkivaltaiset, vilpilliset ja petturit tulevat häntä vastaan ja lukijakaan ei voi tietää, mikä on totta, valhetta tai painajaista.
Se on vähän niin kuin perjantai-ilta Prahan baarissa. Olet siellä nurkassa istumassa ystävien kanssa ja ei jumalauta mitä valaita, juoppoja ja muita ihmisiä näet kävelen ohitsesi. Elävät kuolleet, ihmiset vailla merkitystä tai päämääriä, etsien kipinää omaan elämäänsä ja siinä samalla itsetkin mietit, mikä elämässäsi oikein meni pieleen, että edelleen haluat asua Helsingissä, kun voisin vain painua tuonne helvetin mettään……Mutta ei -- meidän pelaajien on vain kestettävä yhteiskuntaa ja kun aikamme koittaa, kun Veronikat ja alfaurokset kiljuvat apuamme me kuiskaamme takaisin: INCELSIOR! Alun perin tarinan piti olla selkeä teinikauhu sarjakuva, jossa siipiveikko liittoutuu Pimeyden Oikeuden Puolustajien kanssa, joka on muuten niin typerä supersankaritiimi nimi, että vain Asgardians of the Galaxy taitaa olla tyhmempi. En ollenkaan ymmärrä, miksei kukaan halua vain lainata Guillermo Del Toron keksimää Taivaan Lähetit eli Heaven’s Sent nimeä. Se vain toimii paljon paremmin.
Teinikauhun sijaan tarina päätyy ottamaan vaikutteita italialaisista kauhuelokuvista, jossa painotus on visuaaliseen tarinankerrontaan, kuten olette varmaan jo huomanneet ja ihailleet. Lee Bermejon kynänjälki ja tarinankerronta keskittyy vahvasti tunteiden esille tuomiseen, pimeyden ja valon tuoma kontrasti antaa Gothamin sielulle hohdon ja jokainen Taivaan Läheteistä on saanut uuden upean visuaalisen tyylisuunnan. Läderlappen saa yllensä Ritarimaisemman haarniskan, jotta häntä voidaan kutsua Yön Ritariksi isolla Ärrällä. Toki kaikki uudelleen ideoinnit eivät toimi, kuten esimerkiksi kaatuneen enkeli Etriganin päivitys joksikin helvetin underground räppäriksi hajoaa heti ensisilmäyksellä. Kirjailija Brian Azzarello ei osaa riimitellä taidokkaasti. Kyllähän sen tästä jo näkee, ettei Etrigan ole mikään King Diamond.
Azzarellon sanaleikeistä puheen ollen, jos et ole aikaisemmin päässyt lukemaan Azzarellon kirjoituksia. Tulet tottumaan hänen umpi- typeriin sanaleikkeihin. Constantinen sanaleikki esimerkiksi Teräsmieheen viittavasta iskulauseesta ”its a bird its a pain”, koska pain ja train kuulostavat miltei samalta on niin typerää. Eikö kukaan toimituksesta uskaltanut sanoa ei näille?
Myös Gothamin puolustajan lapsuus saa uusia paljastuksia. Oliko pikku Zorron lapsuus synkempi kuin koskaan kuvittelimme vai onko kaikki Lumoajan valheita? Azzarellon Batman on synkin versio hahmosta mitä on kirjoitettu, kyllä, jopa Frank Millerin Batman on jalompi ja urhoollisempi kuin Azzarellon kyyninen rikosetsivä.
Silti lukiessani sarjakuvaa tuntui kuin Arvuuttaja olisi härnännyt minua ja joudun jatkuvasti kyseenalaistamaan lukemaani. Onko kaikki vain painajaista, tapahtuuko kaikki jossain kosmisen ja spirituaalisen tason välissä? Painajaiset ja unethan ovat epäsuoraviivaisia, kyseenalaisia ja niiden muistaminen on yhtä hankalaan kuin oman lapsuus. Oletko koskaan ajatellut sitä lempihetkeäsi vanhempiesi kanssa surkeassa elämässäsi ja nyt kolmekymppisenä toteatkin, että vanhempasi olivat hurskaita juoppoja? Siltä tämän sarjakuvan tarina tuntuu.
Batman Damned tarjoaa rikkaan tuonelan vanhemmille sekä uusille Batman faneille, jossa Batmanin lisäksi ilmestyy tutuntuttuja Vertigo-hahmoja. Onhan se tragikoomisen surullinen tarina Detective Comics Comics sarjakuvayhtiöstä, että heidän laaja ja rikas katalogia on vuosien myötä supistanut pois Preacherin, Rämeen Olennon, Hellblazerin sekä Sandmanin ja koko yritys näyttää pyörivän yhden sankarin ja konnan ympärillä. Onhan tämä ristiriitaista haukkua DC ja samalla kehua heidän tuotantoon, mutta koin, että Batman Damned ei ole saanut tarpeeksi huomiota, jota se ehdottomasti ansaitsee kauhu-, Vertigo- ja Batman- sarjakuvafanien keskuudessa.
Kyseessä ei ole mikään tyypillisen suoraviivainen mysteeri tarina, joka kompastelee päästäkseen maaliin tai surkutarina, jossa Gothamin poika uskoo ristiretkensä motivaation olevan itsemurhan toivo. Ehei, tämä on maanpäällinen helvetti, jonka suurin painajainen on meidän omien käsien aiheuttama. Tämä sarjakuva on portti surrealistiseen helvettiin!
Lukekaa se!