Miekka on Vedetty!
Hei sinä stadilainen tai stadin lähellä asuva fantasiaelokuvien rakastaja! Tiesitkö, että ylikalliissa, huonosti suunnitellussa Oodi kirjastossa, josta et tule löytämään lainattavia kirjoja laisinkaan. Isännöi kansallisen audiovisuaalisen instituutin elokuvateatteria Kino Reginaa?
Reginalla on koko kesän aikana meneillään taruolentojen, romantiikan ja fantasiaseikkailuelokuvien Fantastista teematapahtuma! Näe upean kauniit fantasiaelokuvat, joihin ei ruudun valoa tarvitse nostaa, koska elokuvien kulta-aikoina pystyit vielä näkemään, mitä helvettiä siellä kankaassa oikein pyöri. Excalibur elokuvan on ohjannut brittiläinen John Boorman, jonka aiempi fantasia sci-fi seikkailu Zardoz antoi meille luokkasodasta kertovan elokuvan. Samalla kun Sean Connery palkitsee katsojan tiukoilla miesstringeillään. Tämän elokuvan ansiosta Boorman päätti, että hänen seuraava elokuvansa saisi vaihtui vapauttavista stringeistä Germaaniskelttiläisten Kuningas Artturin fantasiaeepokseksi.
Oma ensikosketukseni Artturin legendaan tuli tietenkin Disneyn Miekka Kivestä elokuvaan, jossa oli kaikkea mitä lapset haluavat. Hauskoja eläinhahmoja, eksentrinen Merlin taikuri ja paha noita, joka osaa vielä muuttua lohikäärmeeksi! Seuraavaksi taisi tulla Mauri Kunnaksen Kuningas Artturin Ritarit satukirja. Tähän kahden ja puolen tunnin elokuvaeepokseen on tuotu useampi kansantaru, jossa Excalibur-miekka toimii punaisena lankana pitäen tarinan kasassa. Elokuva ei tarinankerronnassa aivan täydellisesti onnistu, mutta sekavalainen elokuva ainakin onnistuu tuomaan kolminäytös rakenteen. Elokuva ei pysy kasassa aina, mutta sekavalaisesta elokuvasta kyllä näkee tarinankerronnasta tutun kolminäytösrakenteen.
Elokuvassa ei tietenkään kerrota kaikkia kansantarinoita, jotka liittyvät Artturin legendaan. Esimerkiksi Vihreää Ritaria ei koskaan nähdä, mutta halusin vain tuoda tämän esimerkkinä esille. En missään nimessä aloita nirsoilemaan mitä elokuvasta puuttuu, koska tarina on toimiva, vaikka ei täydellinen. Silti se on helposti paras Artturiin legendasta kertova elokuva, jonka voit tänä päivänä katsoa.
Nimensä mukaisesti tarina alkaa Excaliburin takomasta ja loppuu sankarin miekan katoamiseen. Sen kaiken väliin saamme germaanikelttiläisen Uther Pendragonin sodat. - Ai niin ja unohtakaa se minun aiempi väite, että näissä elokuvissa näkisi hevon vittuakaan mitä tapahtui. Excalibur elokuva oli Game of Thronessin kuvausryhmälle pakollista katsottavaa. Luulenpa, että kauniiden maisimien inspiroitumisen sijaan, he taisivatkin vain ottaa oppia näistä sekasortoisista sotakohtauksista.
Utherin jälkeen tarina siirtyy kuningas Artturin nöyrän ja armollisen vallan noususta. Tässä kohtaa elokuvaa rupeamme näkemään haarniskoiden ja lavastuksen selvän siirtymisen pakanallisesta germaanikelttiläisyydestä kristinuskoisempaan vaikutukseen. Britannian henkiolennot tai lohikäärme eivät kumminkaan koskaan katoa taustalta. Kuningas Artturin vedettyä miekan kivestä. Hän saa heti ensimmäisten joukossa Jean-Luc Picardin puolelleen. Picard on selvästi ottanut oppia ranskalaisilta avaruusagentti Valerianilta ja päätynyt piiloutumaan pimeään keskiaikaan, jottei hänen tarvitsisi olla mitenkään tekemisissä Netflixin seksitautisarjan kanssa.
Kuningas Artturi on jalo, rohkea ja haluaa yhdistää kansansa yhdeksi. Merlinin oheistuksella Artturi on lapsesta lähtien kasvatettu olemaan nöyrä, hyvin kasvatettu sekä oman asemansa ymmärtäväinen aseenkantaja, joka on vielä viaton poika, kun hän nostaa isänsä miekan kivestä. Tulee vähän mieleen Tulen ja Jään laulun tarinan mysteerinen Aegon Targaryen. Merlin haluaa luoda täydellisen kuningaskunnan, johon kuuluu täydellinen kuningas. Kuningas, joka ei olisi riivaantunut maallisista tarpeista, verenhimosta tai naisten lämpimistä helmoista.
Artturi kantaa koko kuningaskunnan taakkaa sielullaan, mutta samalla yksittäisenä miehenä, anelee apua yliluonnolliselta Merlin velholta kuin hän olisi kristinuskun Jumala. Ehkä juuri tämän nöyryyden takia. Artturiista tulee Britannian ensimmäiseksi aisankannattajaksi, joka kerää leimoja hyväpoikaystävävihkoonsa jopa kymmenien vuosien ajan.
Kansansankari Lancelotin surullinen tarina hänen epäonnistumisestaan Britannian ensimmäisenä Incelinä pääty katkeransuloisesti. Lancelotin vajoaa alas jumalansa silmiltä kuin syntinen Aatami. Syntiensä riivaamana hän unohtaa itsensä ja velvollisuutensa, kunnes Britannian viimeisessä taistelussa. Lancelot herää kuin uudelleensyntyneenä ja palaa jumalakuninkaansa luokse. Kuten se on jo sanottu. Elokuva on nautinnollisen uskonnollinen, täynnä visuaalisia yhdistelmiä esoteriikasta ja kristinuskosta.
Elokuvaan saatiin vielä tungettua Graalin maljan etsintä. Tästä se sekalaisen tarinan kerronnan tunne tulee. Koko elokuvan aikana Excalibur on ollut se tärkein mystinen artefakti, mutta yhtäkkiä Graalista tuleekin elokuvan tärkein tarinankerronnan apuväline. Perkele, elokuvan nimi on sankarin miekka eikä sankarin viinikuppi!
Mutta viinikupeista puheen ollen. Vuoden isä palkinnoistaan tunnettu Liam Neeson nähdään elokuvassa Ritari Gawanin roolissa. Neesonin AA-Kerhojäsenyys ei keskiajallakaan pysy hallussa, koska vaikka Kuningas Artturi luo pyörän pöydän vapaaseen keskusteluun, kunnes kivapuhelait tuodaan haastamaan pienenkin salaliittoteoria, joka vielä toteutuu todeksi! Gawainin tarina päätyy lopulta karmeaan kankkuseen.
Elokuvan kohokohta tässä kaikessa visuaalisessa esoteriikassa on velho Merlin. Merlin on aivan huikea, mystinen, selvästi epäihmis olento, joka näyttää ihmiseltä mutta on selvästi jotain suurempaa. Elokuvassa on selvästi ajaton mytologinen tarina, jotta tarina pystytään uudelle kertomaan toinen toistansa jälkeen ja palaan tähän asiaan vielä lopussa.
Merlin on ajanlaskun alkaessa kävellyt henkiolentojen parissa, nähnyt kuningaskuntien nousun ja romahduksen, mutta silti haluaa auttaa ihmiskuntaa nostamaan itsensä siihen maanläheiseen taivaskuntaan, jossa miesten ja naisten jalous on luonut ideaalisen, turvallisen kotimaan kansallensa, jossa ei tarvita enää sodista kiistellä, ruuasta taistella, vaan viljaa ja karjaa riittää kaikille. Ehkä hänen olisi kannattanut takoa Sampo, eikä mitään miekkaa? Artturi Pendragonin tarina on samanlainen sankarin tarina, kuin skandinaavien Siegfried Lohikäärmeentappajan. Siegfriedin isä Siegmund ottaa Odinin takoman Gram-miekan puusta, kun taas Artturin isä Uther manaa hengellään Excaliburin kiveen. Excalibur-miekasta tulee hyvin paljon mieleen Tolkienin voimasormus, varsinkin kun suomenkielisissä tekstityksissä miekkaa jatkuvasta viitataan voimanmiekasta, vaikka elokuvan nimi olikin sankarinmiekka. Excaliburia väärinkäytettään, vaikka Merlin varta vasten neuvookin, että kuninkaan miekka on parantamiseen, eikä tappamiseen. Miten kenellekään ei voisi tulla tästä mieleen samalla Voimasormus?
Boorman yrittikin tuoda ensimmäisenä Tolkienin Taru Sormusten Herrasta elokuvan kankaalle, mutta, koska tuotantokustannukset olisivat nousseet niin suureksi, kukaan ei sinä päivänä halunnut rahoittaa niin runsaasti rahaa raamatunvertaiseen eepokseen. Boorman oli kummisikin vakavissaan luodakseen Britannian mytologiaa kunnioittavan fantasiaeepoksen ja siirsi katseensa Pyöreän Pöydän ritareihin.
Silti olen onnellinen, ettei John Boormaan onnistunut saamaan rahoitusta hänen visioimaan yhden elokuvan Taru Sormusten Herraan. Kiitos Kino Reginan. Pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan Ralph Baskin Taru Sormusten Herrasta animaatioelokuvan 70-luvulta ja ei jumalauta mitä paskaa se oli. Visuaalista spektaakkelia se kieltämättä oli, mutta joillain ihmeen speedillä kiirehditään kertomaan Sormustan Ritarit ja Kahden Tornin tarina kahdessa tunnissa. Eli joo, mielestäni Excalibur onnistuu kertomaan tarinansa Artturista paljon paremmin, kuin mitä saman pituinen elokuva Sormusten Herrasta olisi koskaan pystynyt. Excalibur elävöittää kansaneepoksen sen hienon upeille eläinteemaisille haarniskoilla. Richard Wagnerin Nibelungin sormuksesta ja Carl Orffin O Fortuna oopperoista otettu musiikki antaa elokuvalle majesteettisen tunnelman, joka yhdistää Arturin ja Sigurdin, tai siis Saksalaisille Siegfriedin eepokset hyvin yhteen. Siitähän elokuvassa onkin aika lailla kyse mielestäni. Eurooppalaisen mytologisen eepoksen tuominen isolle ruudulle. Elokuvan sankarien urhoollisuus sekavasassa fantasia tarinassa voidaan nähdä uskonnollisena tarinana. Esimerkiksi Jordan Peterson on onnistunut tuomaan Carl Jungin tutkimukset uuteen suosioon underground tai dark-webi alakulttuurien kautta, jossa Jung puhuu arkkityyppisistä hahmoista, joihin voimme idealisoida itsemme ja yrittää tavoittaa. Oli se sitten Jeesus Kristus, Väinämöinen, Rautamies tai Kuningas Artturi. Vanha maailma rakentaa uuden pohjan.
Järven neito Nimue, Britannian lohikäärme ja Merlin ovat olleet ajanlaskun ajoin maailmassa ja Kuningas Artur itsekin muuttuu osaksi maansa legendaa. Kuningas Artturi on Britannia ja Britannia osa häntä.
Kuningas Artturihan on ranskalainen tarina alun perin, josta tuli Britannian kansallistarina ja osa Englannin kansanidentiteetti. Mielenkiintoista elokuvassa oli se, ettei Britanniaa tai Englantia paljonkaan tuoda nimeltänsä esille. Onkohan elokuvan idea, että jokainen katsoja ajattelee omaa maatansa mystisenä ja urhoollisena? Elokuvanhan voisi helposti nähdä niin, että saksalaisille Artturi on Barbarossa, Ranskalaisille Charlemagne. Tarina täydellisestä kuninkaasta, jonka sielu on hänen kotimaansa. Arkkityyppinen täydellinen pelastaja, jonka myös ranskalaiset, saksalaiset tai meme suomalaiset voisimme nähdä inspiroivana. Ehkä sinä olet Suomen ikioma kuningas Artturi?