Dark Souls on noussut pelaajien suosioon onnistumalla tuomaan luolastoroolipeli-sarjan takaisin uudella jännittävällä tavalla. Ei tämä tietenkään vedä vertoja suomaiseen Legend of Grimrock pelisarjaan, mutta hei, kyllä tämä peli kelpaa ihan hevonvitusti verrattuna muihin nykyisiin toimintaroolipeleihin. Pelaajille tarjotaan useita mahdollisuuksia hahmojensa valitsemiseen ja kehitämiseen, kuten esimerkiksi mm. seikkailija, barbaari, pappi, ristiritari, ninja Gandalf, metsästäjä, varas, mustan magian noita, pyromantikki jne. Korkea-fantasia asetelmaan pakattu Lordran, pistää epäkuolleet seikkailijat taistelemaan henkensä puolesta linnoissa, jumalten palatseissa, jättiläisten hautakammioissa, demonien valtakunnassa ja monissa muissa mutapaskafantasian tarjoamissa alueissa, joissa taistelet mustia ritareita, epäkuolleita jättiläisiä, lohikäärmeitä, pahkasikoja sekä pääset pahoittamaan Timo Soinin mieltä viemällä keskiaikaisen Lordranin eteenpäin aborttioikeuksien kanssa.
Lordranin avoimessa maailmassa et saa juurikaan koskaan hengähdyshetkiä, vaan joudut jatkuvasti olemaan varuillasi vastustajista ja mahdollisista ansoista sekä väijytyksistä. Ainoat lohdutuksen hetket saat pelin nuotioista. Nuotiot toimivat pelin turvapisteinä ja niitä on hyvin harvakseen aseteltu ympäri Lordrania eikä peli anna sinun juurikaan teleporttaa alueesta toiseen, kunnes vasta pelin viimeisellä puoliskolla. Tämä tarkoittaa, että pelaaja joutuu aina taistelemaan henkensä puolesta pääsemään paikasta A B:hen. Lordranin pelimaailma on vertikaalisesti liitetty toisiinsa ja tulet olemaan yllättynyt kuinka tehokkaan luovasta pelin oikotiet alueista toimivat.
Taisteluissa et ole mikään Sodan jumala vaan pelkkä onneton epäkuollut ja selviytyäksesi nuotiosta seuraavaan, joudut pelaamaan peliä varovaisesti, sillä huolimattomuudesta rangaistaan ankarilla tapoilla. Taisteluissa joudut vahtimaan tarkkaa, milloin ja mihin tarkoitukseen käytät staminaasi ja Souls-pelisarjan stamina systeemi on mitä parhaimpia. Useat pelit kuten uusin God of War tai Legend of Zeldat olisivat varmasti paljon jännittävimpiä, jos et voisi jatkuvasti spämmätä hyökkäyksiä vaan joutuisit ajoittamaan iskusi. Mutta taistelut eivät mene tämän vaikeammaksi, peli ei vaadi nopeatempoisia komboja kuten Devil May Cry pelit, mutta vain sitä staminan vahtimista ja ajoittamista.
Harvakseen sijoitettujen nuotioiden lisäksi pelaajille annetaan vain rajallinen määrä parantaa haavat estus juomapulloilla. Viidestä kymmeneen virheen korjaukseen pakottaa sinut oppimaan pelin taistelusysteemin, ansojen ja väityksien sijainnit ja pelaamaan huolellisesti. Myöhemmin pelissä saat tietenkin enemmän palautusjuomia, mutta tämä rajallinen määrä sekä stamina systeemi tekevät Dark Soulssin vaikeudesta niin perhanan koukuttavan. Et voi grindata helpompia alueita saadaksesi ylimääräisiä palautusjuomia, staminan vahtinen varmistaa, ettet vaan paina hyökkäysnappia holtittomasti ja pelin vaikeustaso on alusta loppuun yhtä haastava. Vain sinä pelaajana voit parantaa omia taitojasi ja tietenkin aseesi sekä haarniskasi. Peli on oikeasti vain tarkkaivaisuutta pyytävä luolastoroolipeli mikä on korvannut Diablon. Voin vain kuvitella, että seuraava Diablo peli on joko mobiilipelipaskaa tai Dark Souls kopio.
Kaiken tämän aiemman mainitsemani lisäksi Dark Souls tarjoaa monin peluun. Voit tulla kutsutuksi toisen pelimaailmaan joko kaksintaistelua varten tai auttamaan avunpyytäjää tappamaan päävastuksen alueesta tai voit itse hyökätä muiden pelaajien maailmaan. Samalla pelissä voi jättää hyödyllisiä tai ei niin hyödyllisiä viestejä muille pelaajille.
Souls peli sarja sai alkunsa 2009 Hidetaka Miyazakin projektilla Demon Souls, mihin hänelle annettiin lähes vapaat kädet tehdä mitä tahansa hän haluaa, koska From Soft yhtiöllä meni huonosti ja kaikki odottivat vain pelistä yhtiön uusinta floppia. Mutta vähän niin kuin miten kävi Square Enixille ja Final Fantasylle, Demon Souls päätyikin pelastamaan yrityksen ja tuomaan Miyazakin pelaajien uudeksi messiakseen. Tämä antoi Miyazakille ja From Software yritykselle mahdollisuuden tehdä kunnianhimokkaan jatko-osan ja näin Dark Souls sai julkaisunsa vuonna 2011. Nyt 7 vuotta ja yli 2 miljoonaa myytyä kopiota myöhemmin pelistä on julkaistu remasteroitu versio nykyisille pelikonsoleille. Remastered versio myös antaa mahdollisuuden varmistaa, että pääset pelaamaan ystäviesi kanssa salasanojen avulla.
Pari pientä kommenttia lisää tästä remasterista, varsinkin niille jotka ovat jo pelanneet alkuperäisen Dark Suolsin. Vaikka Remastered on saanut pieniä parannuksia kuten kaverin kanssa pelaaminen ja useamman esineen käyttö yhdellä kerralla, koska jonkin syyn takia tämä oli 7 vuotta sitten mahdottomuus japanilaisilta. Remasterointi olisi voinut korjata bugeja ja parantaa pieniä asioita lisääkin. On hyvin harmillista, että bugeja, joista From Soft on jo 7 vuotta ollut tietoinen, ei saanut mitään huomiota. Niin on kyllä pakko sanoa, että vain jos pelasit alkuperäistä dark soulssia konsolilla ja nyt sulla on mahdollisuus pelata peliä uudella konsolilla ja vieläpä kavereiden kanssa, niin silloin se 30€ tuntuu hyvältä sijoitukselta. PC pelaajien ei tarvitse vaivautua mielestäni.
Dark Souls pelin pelaajat voisi asettaa kolmeen eri kategoriaan: Kasuaalipelaajat jotka vain haluavat kokea hehkutun pelisarjan, toisia pelaajia vastaan taistelevat-pelaajat ja sitten ne suurimmat Tarinanörtit. Itse kuulun tähän jälkimmäisimpään. Miyzakin inspiraatio fantasiamaailmaansa tulee hänen kirjastovierailuistaan, missä hänen rajallinen englanninkielen osaaminen aiheutti hänen kiehtovuutensa epäselvään tarinan kerrontaan. Jos hän ei jotain ymmärtänyt lukemistaan kirjoistaan, hän vain täytti porsaanreiät keksimällä oman tarinansa ja näin rakennettiin Souls pelisarjan tarinan kerronta. Pelin epäselvä tarinan kerronta vihjailulla, esineiden kuvaukset ja alueiden asetelma kertovat pelin tarinan ja se on aina parempi antaa pelaajan keksiä omassa päässään mitä kaikki tarkoittaa, kuin antaa pelin pitää pelaajaa kädestään.Mutta on pakko myöntää, ettei kokemukseni tästä pelistä olisi niin rikas, ellei Dark Soulssista olisi tullut niin suosittu kuin se on, ja nyt pelaajat kuten minä voimme käydä laajoja keskusteluita pelin eri tarkoituksista tai jopa tehdä paskoja videoita tarinoista varastamalla muiden ideoita 4chanistä.
Salaisia alueita. Salaisia pääpomoja. Tarinan hahmot elävät omaa elämäänsä ja etenevät tarinoistaan ilman kertomatta sitä pelaajalle ja voit jopa kokonaan jäädä paitsi tietyistä hahmoista, jos etenet tarinassa jollain tietyllä järjestyksellä. Samalla joitakin esineitä, aseita tai haarniskoja saa vain tappamalla tarinan hahmoja. Jotkut hahmot eivät myöskään ole siltä miltä he vaikuttavat, joten pelaajat kokemaan hauskoja uudelleenkertomuksia fantasia hahmo-tyyppi kliseistä. Dark Souls on silkkaa harvinaisuuttaa nykypeleistä. Mahtavan haastava etenemiskulku, missä ei ole mitään turhia välikohtauksia tai jaarittelevia hahmoja. Armottomat rangaistukset jos et pelaa huolellisesti, koska peli ei halua pidellä kädestäni niin kuin joka helvetin peli nykypäivänä.
Fantasia asetelma, visuaalisesti tyylikkäät haarniskat, aseet, otukset ja maailma sekä pelin koukuttava pelattavuus tuovat Dark Soulssin kokonaisuuden aivan omalle tasolleen. Tämän takia jengi hehkuttaa Dark Souls pelisarjaa ja haluan vakuuttaa, että se on sen kulttimaineensa arvoinen. Kiitos kun katsoit videoni ja toivottavasti tämä saa sinut kokeilemaan Dark Soulssia. Pelin laaja määrä erillaisista hahmoista antaa satojen tuntien pelikokemuksen ja jos omistat Pleikkari nelosen, voit käydä tsiigamassa From Softin tekemän Bloodborne pelin, josta olen myös tehnyt arvostelun. Onnea ristiretkellenne epäkuolleet paskiaset!
Ja hei muuten, kysymys niille, jotka ostavat remasteroituja versiota uudestaan ja uudestaan. Jos Skyrimia jatkuvasti ostavat normi pojat voivat vuosi vuodeltaan antaa rahansa Todd Howardille, niin mitä se tekee sitten Dark Souls faneista? Miyazakin Anime weaaboja?